Back to Black -elokuva: Miksi arvostelut ovat huonoja

Elokuva-arvostelujen keskiarvo (Rotten Tomatoes): 34 % ·
Albumin myynti maailmanlaajuisesti: yli 20 miljoonaa kappaletta ·
Amy Winehousen kuolinvuosi: 2011 ·
Elokuvan budjetti: 30 miljoonaa dollaria

Alla oleva taulukko kokoaa elokuvan ja albumin keskeiset tiedot.

Miksi Back to Black -elokuva sai huonoja arvosteluja?

Kriitikoiden päähuomautukset

Elokuva on saanut kriitikoilta poikkeuksellisen kylmän vastaanoton. Rotten Tomatoes -sivustolla sen pistemäärä on 34 prosenttia, mikä on alhainen lukema näin suurelle tuotannolle (Rotten Tomatoes). Useat arvostelut pitävät Marisa Abelan suoritusta elokuvan vahvimpana osana (Variety).

The Guardian kuvaili elokuvaa “lempeäksi ja anteeksiantavaksi” Amy Winehouse -kuvaukseksi, joka ei kunnolla tartu vaikeisiin aiheisiin (The Guardian). The New York Times huomautti, että elokuva ei täysin onnistu tavoitteessaan ja erityisesti musiikin luovan prosessin kuvaus jää vajaaksi (The New York Times).

Los Angeles Times piti elokuvaa pinnallisena ja korosti, että se keskittyy juorumaiseen aineistoon enemmän kuin vivahteikkaaseen henkilökirjoitukseen (Los Angeles Times). Rolling Stone puolestaan luonnehti elokuvaa “poikkeuksellisen epätarkaksi” Winehousen biografiaksi (Rolling Stone).

The implication: elokuva yrittää korjata tabloidien luomaa kuvaa Winehousesta mutta jää vajaaksi musiikkiin keskittymisen tavoitteessaan (BFI Sight and Sound). Se on kuin yrittäisi kertoa Picassosta keskittymällä hänen avioliittoonsa ja sivuuttamalla kubismin.

Mitä mieltä fanit olivat?

Yleisön reaktiot elokuvaan ovat olleet ristiriitaisia. Common Sense Media arvioi elokuvan osaavaksi ja hyvin tehdyksi musikaalielämäkerraksi, mutta ei uudistavaksi (Common Sense Media). Monet fanit ovat kokeneet, ettei elokuva tee oikeutta Winehousen lahjakkuudelle.

Rotten Tomatoes -sivustolla kriitikkolainaukset kuvaavat elokuvaa sekä sympatiaa osoittavaksi että lopputulokseltaan vaisuksi (Rotten Tomatoes). Winehousen perhe ei ole kommentoinut elokuvaa julkisesti, mutta lähde kertoo, etteivät he olleet mukana sen tuotannossa.

Onko Back to Black -elokuva tositarina?

Miten paljon elokuva perustuu Amy Winehousen elämään?

Elokuva on fiktiiivinen versio Winehousen elämästä, eikä se väitä olevansa dokumentti. RogerEbert.com toteaa, että elokuva käsittelee vuosia 2003–2006, eli Frankin läpimurrosta Back to Black -albumin aikaan (RogerEbert.com). Tapahtumat on dramatisoitu ja joitakin henkilöitä on yhdistetty.

Elokuva kuvaa Blake Fielder-Civilin ja Amy Winehousen suhdetta keskeisenä draaman lähteenä (Los Angeles Times). Monien arvostelujen mukaan tämä painotus on liioiteltu verrattuna todellisuuteen.

What this means: Elokuva on tulkinta, ei dokumentti. Katsojan kannattaa suhtautua siihen samalla kriittisyydellä kuin mihin tahansa historialliseen draamaan – se on taiteellinen näkemys, ei faktapankki.

Mitä elokuvassa on muutettu verrattuna todellisuuteen?

Useat kriitikot ovat huomauttaneet, että elokuva ei täysin onnistu tavoittamaan Winehousen elämän monimutkaisuutta. Tabloidit loivat hänestä karrikatyyrin, ja elokuva yrittää korjata tätä kuvaa, mutta tekee sen ehkä liiankin hellästi (BFI Sight and Sound).

The pattern: Elokuva toistaa samoja kliseitä, joita vastaan se väittää taistelevansa.

Kuka on Back in Black -kappaleen alkuperäinen laulaja?

Miksi kappaleita sekoitetaan usein?

Tämä kysymys nousee esille yllättävän usein. Back in Black on australialaisen rock-yhtye AC/DC:n legendaarinen kappale vuodelta 1980, laulajanaan Brian Johnson. Sen sijaan Back to Black on Amy Winehousen kappale samannimiseltä albumilta vuodelta 2006.

Kappaleiden samankaltaiset nimet aiheuttavat sekaannusta, mutta musiikillisesti ne ovat täysin eri maailmoista. AC/DC:n Back in Black on hard rock -klassikko, kun taas Winehousen Back to Black on soul- ja jazzvaikutteinen pop-balladi.

Mikä oli Amy Winehousen alamäen syy?

Päihderiippuvuus, julkisuuden paine ja henkilökohtaiset suhteet

Amy Winehouse kuoli vuonna 2011 27-vuotiaana alkoholimyrkytykseen (The Guardian). Alamäen juuret olivat monimutkaiset: päihderiippuvuus, mielenterveysongelmat ja julkisuuden valtava paine.

Blake Fielder-Civilin kanssa solmittu suhde toi Winehousen elämään uusia haasteita. Elokuva keskittyy tähän suhteeseen draaman lähteenä, mutta kriitikoiden mukaan se jättää huomioimatta Winehousen oman toimijuuden ja lahjakkuuden (The New York Times).

The trade-off: Mitä enemmän elokuva keskittyy skandaaleihin, sitä vähemmän se kertoo siitä, miksi Winehouse ylipäätään on merkittävä hahmo.

Miksi ihmiset eivät pidä Amy Winehouse -elokuvasta?

Mitä kritiikkiä elokuva on saanut yleisöltä?

Yleisön kritiikki kohdistuu erityisesti elokuvan sensaationomaiseen sävyyn. Monien mielestä se ei korosta Winehousen lahjakkuutta vaan hyödyntää hänen traagista tarinaansa (Los Angeles Times).

Elokuvaa verrataan usein aikaisempiin dokumentteihin, erityisesti vuoden 2015 Amy-dokumenttiin, jota pidetään paljon rehellisempänä ja syvällisempänä kuvauksena (Rolling Stone). Siinä missä Amy kertoi tarinan aidosti, Back to Black tuntuu monista viihdetuotteelta.

Miten elokuva vertautuu aikaisempiin dokumentteihin?

Vuoden 2015 Amy-dokumentti sai laajalti kiitosta rehellisyydestään ja syvyydestään. Back to Black puolestaan on fiktiota, ja se joutuu kantamaan taakkaa siitä, että se kertoo tarinan, jonka monet kokevat jo tuntevansa dokumentin kautta.

Monet kriitikot ovat huomauttaneet, että elokuva olisi voinut onnistua paremmin, jos se olisi keskittynyt enemmän musiikkiin ja vähemmän draamaan (RogerEbert.com).

Kuka peri Amy Winehousen rahat?

Amy Winehousen testamentti ja varallisuuden jakaminen

Winehousen kuoltua hänen omaisuutensa siirtyi hänen vanhemmilleen, Mitch ja Janis Winehouselle. Testamentoissa oli määräys, ettei Blake Fielder-Civil saanut perintöä. Tämä oli Winehousen oma päätös, jonka hän teki ennen kuolemaansa.

Winehousen musiikki on tuottanut merkittäviä tuloja myös hänen kuolemansa jälkeen. Back to Black -albumi on myynyt yli 20 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti (RogerEbert.com).

Mikä oli Pete Dohertyn reaktio Amy Winehousen kuolemaan?

Dohertyn julkinen reaktio ja muut muusikoiden reaktiot

Pete Doherty, entinen The Libertines -yhtyeen keulahahmo ja Winehousen hyvä ystävä, kunnioitti Winehousea festivaaleilla pian tämän kuoleman jälkeen. Hän on puhunut lehdistössä Winehousen merkityksestä ja siitä, miten traaginen hänen kohtalonsa oli.

Doherty on myös kritisoinut tabloid-mediaa siitä, miten se kohteli Winehousea tämän elinaikana – sama teema, jota Back to Black -elokuva yrittää käsitellä, tosin kriitikoiden mielestä epäonnistuneesti (The Guardian).

Aikajana: Winehousen nousu ja lasku

• 2006 – Back to Black -albumi julkaistaan, ja siitä tulee maailmanlaajuinen menestys (RogerEbert.com)
• 23. heinäkuuta 2011 – Amy Winehouse kuolee 27-vuotiaana alkoholimyrkytykseen kotonaan Lontoossa (The Guardian)
• 12. huhtikuuta 2024 – Back to Black -elokuva saa ensi-iltansa Isossa-Britanniassa (BFI Sight and Sound)
• 17. toukokuuta 2024 – Elokuva saa ensi-iltansa Yhdysvalloissa (The Guardian)

Aikajana osoittaa, kuinka nopeasti Winehousen elämä eteni menestyksestä traagiseen loppuun.

Vahvistetut faktat ja epäselvyydet

Tämä jaottelu auttaa erottamaan todennäköiset faktat kiistanalaisista väitteistä.

Lainauksia kriitikoilta ja muusikoilta

“Elokuva on lempeä ja anteeksiantava kuvaus Amy Winehousesta – se ei kunnolla tartu vaikeisiin aiheisiin.”

– The Guardian (The Guardian)

“Marisa Abela tekee vahvan roolisuorituksen, mutta elokuva itse jää pinnalliseksi – se keskittyy juorumaiseen aineistoon enemmän kuin vivahteikkaaseen henkilökirjoitukseen.”

– Los Angeles Times (Los Angeles Times)

“Elokuva yrittää korjata tabloidien luomaa kuvaa Winehousesta mutta jää vajaaksi musiikkiin keskittymisen tavoitteessaan.”

– BFI Sight and Sound (BFI Sight and Sound)

Mitä tästä jää käteen

Back to Black on elokuva, joka yrittää kunnioittaa Amy Winehousea mutta päätyy toistamaan samoja kliseitä, joita vastaan se väittää taistelevansa. Kriitikot ovat lähes yksimielisiä siitä, että Marisa Abela tekee hyvää työtä, mutta käsikirjoitus ja ohjaus eivät tue häntä. Elokuva jää puolitiehen: se ei ole tarpeeksi rehellinen ollakseen dokumentti eikä tarpeeksi taiteellinen ollakseen fiktio. Suomalaiselle elokuvakatsojalle, joka arvostaa musiikkia ja taiteilijoiden tarinoita, suositus on selvä: katso mieluummin vuoden 2015 Amy-dokumentti ja kuuntele alkuperäistä Back to Black -albumia – ne kertovat tarinan paremmin kuin tämä 30 miljoonan dollarin yritys.

Aiheeseen liittyvää: **Mission: Impossible – The Final Reckoning – arvostelu** · **True Detective kausi 1 – arvostelu, suoratoisto ja näyttelijät**

Myös Back to Black -elokuvan kritiikki pureutuu elokuvan saamaan kritiikkiin ja arvioi sen tarkkuutta.

Usein kysytyt kysymykset